Koristeita

Kyllä se tuolla armaallanikin joskus leikkaa ;) 

Toi töistä mukanaan aluuminipurua, jota sahatessa kertyy. Meinasi, että näyttää kynttilänvalossa hienolta. 

Niin näyttää! 

Tuo on niin kevyttä, ettei siivous ole helpointa jo tämä leviää. Siksipä loput purut laitoin isoon pulloon hyllyn päälle.

Vielä esittelen ihanat tontut, jotka äitini teki. Hän haluaa tehdä joka lapselleen ja lapsenlapselleen yhden tämmöisen nuken. Mukava ajatus!

Suklaasydämiä

Tämän vuoden joulunalusajassa on sekin erilaista, että en ole tehnyt montaa kertaa suklaajuttuja.

Naapurin ystävä toi minulle tuollaisen uuden sydänmuotin, jota cittari jakoi joku sunnuntaipäivä. 

Näihin sydämiin sulatin tummaa vadelmasuklaata, laitoin murskattua cashewpähkinää väliin ja sitten vielä sulatin valkosuklaata päälle. 

Hauskan makusia, pähkinä tuo sopivasti suutuntumaa suklaaseen.

Minun suklaahimoni on muuten mennyt ohi!  

Aaken touhuja

Aake on ollut vauhdissa ja etsimme pikkuviikaria ensimmäisenä joka aamu!

Piku tonttu kävi lainaamassa äidin koruja ja istui peilailemassa tuolin selkänojalla..

On syöttönut pehmolelulle sosetta.. 

Rakentanut majan ja laulanut siellä joululauluja tonttukamujen kanssa..

Pelannut sählyä pehmollun kanssa..

Kirjoittanut teipillä viestin seinään..

Laittanut pöydän uuteen uskoon...

Joulua rutiininomaisesti?

Kuusen saimme kyläreissulta mukaan. Heti tulee jouluisempi tunnelma huoneeseen. Pieniä koristeita alkaa ilmaantua paikoilleen..

Olen mietiskellyt, mistä johtuu ettei tänä vuonna ole monellakaan ollut oikein joulufiilsitä. Itsellänikin on jotenkin ollut vähän jähmeää, vähän kuin rutiininomaista joulunodottelua. 

Aika ajoin olen tavoittanut sen oikean tunteen. 

Mutta tuntuu, että olen ihan myöhässä tänä vuonna! Vaikka olen tehnyt vaikka mitä ja paljon enemmän kuin moni muu. Omasta joulustani olen myöhässä! Olen suorastaan tyrmistynyt, että joulu on muuan viikon päästä ja haluaisin tehdä vielä vaikka mitä.. mutta mitä? 

Meinaa tulla joulustressi, kun ei ole mitä valmistella, heh.

Mennään mummolaan joulunajaksi ja täten jää kaikki laatikot ja muut ruuat pois omista valmisteluista. Pääsemme jo hyvissä ajoin liikkeelle, joten valmistelutki painottuvat joulun alle paikan päällä.

Tigeristä löytyy toisinaan kivoja juttuja. Kauriit ja adventtikynttiläkupit ovat uusimpia ostoksiani.

Osaltaan varmasti vaikuttaa tämä eteläsuomen sää. Oli pitkä, kaunis ja kuiva alkusyksy. Ei ollut tarvetta valmistella joulua verhojen takana, vaan oli mukavaa olla ulkona ja nauttia ilmoista.

Nyt on sitten sitä sadetta ja pimeää. Vihreää väärissä paikoissa. Ehkä se pitää alkaa asennoitumaan siihen, että joulukuu on vielä ihan syksyä.

Pois valkoisesta joulusta haaveilevat laulut, mielikuvat.

Joulu on tunne. Kyllä sen täällä sisätiloissa saa joululta tuntumaan kun on oikea mieli vain,

Tilasin lopulta tuon ketun isompana, se on mahtava joulutaulu! Kuuset ovat uusia koristeita myyjäisistä.

Haaste ja todella koskettava mainos

Vihdoin tartun tähän ihanaan haasteeseen!

HAASTE KUULUU NÄIN:

Jaa blogissasi kuva/kuvia lapsuutesi joulusta ja kirjoita pieni kuvateksti, tarina, muisto tai perinne joulunvietosta siihen aikaan. Mainitsethan myös vuosiluvun. Haasta mukaan haluamasi määrä bloggareita, joiden tiedät olevan jouluihmisiä. Merkitse postauksesi yllä olevalla haastekuvalla.

Minä haastan mukaan seuraavat blogit:
Tuo ääni tiukujen:
Sarin valkea joulu

Keltaisen talon joulunodotusta

***

Nämä kuvat ovat joululta vuonna 1993. Punainen mekko on äitini tekemä. Sain sen ensimmäiseksi koulupäiväkseni, mutta se värinsä puolesta kävi myös joulunakin. Oikeanpuoleinen kuva taitaa olla otettu samalla, kun on otettu perinteistä joulukorttikuvaa meistä sisaruksista. Silloin ei ollut digikuvia ja kuvia oli PALJON, joista piti koittaa yksi hyvä valita.

Vasemmanpuoleinen kuva on otettu jouluaattona, kun odotan joulupukkia ja jännittää ihan hurjasti. Niin paljon, että tulee jyrsittyä pukkiraukan lakkiakin. Tämä  kuva minua huvittaa erityisesti siksi, että tuo samainen pukkikoriste on osoittautunut tärkeäksi osaksi omia joulu(koriste)muistoja lapsuudesta. Olin ikionnellinen, kun äitini lahjoitti sen minulle pari vuotta sitten. Nyt jo matkassa rispaantunut pukki pääsi meidän omaan tonttujoukkoomme lastenhuoneen hyllyn päälle. Huvittavaa, että tämmöinen ihan "tavallinen" koriste on itselle erityisen merkityksellinen siihen liittyvien muistojen takia. Tuo ja lukuisat muut tontut aseteltiin sinne eteisen kommuutin päälle.

***

Sitten. Katsokaa tämä mainos! Ehkä tuo omien isovanhempieni vanheneminen ja heikkeneminen saa minut niin herkille, että ihan pisti itkettämään tämä mainos.
Ihan vain että muistettais niitä rakkaitamme!

Raidallisia kynttilöitä

Meidän asuntomme on todella kuuma- kesällä ohuemmat kynttilät alkavat mennä mutkalle jos ovat esillä. Tästä syystä meille on kertynyt melkoisesti käyttökelvottomia kynttilöitä. Olen myös säästänyt kynttilöiden loppuja.

Nyt aloin vihdoin hommiin ja sulatin jämistä uusia kynttilöitä. Onhan nuo aika villin värisiä, mutta hauskan näköisiä tuossa vierekkäin.

Nyt on vuorossa vähän rauhallisempi väriyhdistelmä- punaisen sävyinen kynttilä.

Tässä ohjeet, jos haluat itsekin näitä testata.

Tarvitset:

Kuumaa kestävän, leikattavan muotin esim. Pringles- tai (apetina) fetapurkin.

Sydänlankaa

Tikun (esim grillitikku,puikko tai kynä)

Teippiä 

Naulan ja vasaran

Käytöstä poistetun kattilan

Kynttilänjämiä

Tee vasaran avulla naulalla pieni reikä purkin pohjaan

Solmi sydänlanka purkin ulkopuolelle ja teippa pohja reikineen hyvin umpeen.

Solmi sydänlanka keppiin, ei liian kireälle eikä niin löysälle, että lanka luikertelee. 

Sitten vain sulattelemaan!

Laita kattilaan kynttilä ja sulata keskilämmöllä. Poimi vanha lanka ym pois steariinin joukosta.

Steariini on sopivaa, kun kynttilä on täysin sulanut. Älä kuumenna liikaa! Savuttava steariini ei tartu ja voi syttyä palamaan jos kuumuu liikaa.

Kaada steariini purkkiin. Anna jähmettyä ennen seuraavaa erää! 

Voit kokeilla toisella tikulla, milloin massa on jähmettynyt tarpeeksi.

Tämä vaihe vaatii kärsivällisyyttä.

Lopuksi leikkaa tai kuori muotti pois.

Aake

Lasten suureksi riemuksi Aake-tontun lahjominen auttoi ja aamulla löytyi tuo pikkuveijari olohuoneesta ensimmäisen källinsä kanssa.

Ihan itselläkin on ollut tuota veitikkaa ikävä !