sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Lapsuuden jouluaatto


Jouluaattoaamuna herättiin täynnä intoa ja odotusta. Keittiössä vallitsi kaaos, kun äiti keitteli riisipuuroa ja iskäni sekä pikkusiskoni valmistelivat jouluruokia. Isolle porukalle oli yön aikana paistunut mehevä, murea kinkku. Mutta myös täytetty kalkkuna valmistui joulupöytään ja aamulla sitä tehtiin vielä.

Joulupuuron hiljaa valmistuessa kävimme vuorotellen saunassa; ensin tytöt kauemmin kuivavine hiuksineen, sitten pojat. Lopuksi äiti ja iskä.
Saunassa oli kynttilöitä palamassa kullanvärisissä metallikupeissa, joista heijasteli tähtiä pimeän saunan seiniin. 
Lauloimme siskojeni kanssa aina joululauluja ja mahassa kutkutti jouluaaton tuntu.

Kun saunomiset oli saunottu ja ylle vaihdettu juhlavaatteet, siirryimme keittiönpöydän ääreen, johon oli katettu riisipuuroa ja luumusoppaa, kanelisokeria ja ruisleipää. Pöydällä paloi punaisia kynttilöitä tunnelmaa tuomassa. Luimme ruokarukouksen tai lauloimme jonkun joululaulun ruokailun aluksi.
Joulupuuro syötiin aina karhunkupeista, äidille ja isälle ne isommat ja meille lapsille pienemmät.




Jos olimme pysyneet aikataulussa, mikä ei ollut kovin tavallista, siirryimme puuron jälkeen kuuntelemaan joulurauhanjulistusta olohuoneen puolelle. Nuoremmat lapset kapusivat vanhempien syliin ja hetki oli täynnä tunnetta. 
Usein joulurauhanjulistus kerkesi alkaa jo puuron aikana, ja sitten kiireellä syötiin että päästiin kuulemaan loppuosa rauhassa. "Taas kaikki kauniit muistot" nostatti kyyneleet vanhempien silmiin ja nyt aikuisena omiinkin.


Laulun jälkeen isälläni oli tapana toivottaa meille kaikille hyvää joulua. 




Tämän jälkeen kuunneltiin radiosta jouluisia ohjelmia ja osa lähti pikku päikkäreille, osa keittiöön touhuamaan jouluruokavalmisteluja. Lapset hyppelivät jännittyneinä seinille, taisi joka aatto keretä ainakin yksi riitakin tulemaan.

Kuusi oli tuotu olohuoneeseen edellisenä päivänä ja yleensä jo aatonaattona se sai oksilleen koristeet.
Jouluaattona se loisti olohuoneessa valoaan.


Noin neljän-viiden aikaan päivällä syötiin juhla-ateria, jota nauttimaan saapuivat monesti myös isovanhempani. Keittiön ja olohuoneen pöydät oli yhdistetty yhdeksi pitkäksi pöydäksi, jotta kaikki mahtuisivat. Pöytiin katettiin kinkku, kalkkuna, lanttu-, porkkana, ja perunalaatikot, rosolli, kalkkunan täytteet, kalaa jossakin muodossa, konjakkisinappia, leipää ja juomia.
Kynttilät koristivat pöytää.


Aluksi lauloimme Enkeli Taivaan lausui näin- laulusta ensimmäisen säkeistön. Sitten joko perheen nuorin lukemaan oppinut lapsi tai vanhin luki Jouluevankeliumin.
Lopuksi lauloimme laulun viimeisen säkeistön.
  Ruokailimme pitkään ja hartaasti. Nuorimmille ja vilkkaimille tämä oli kova koitos, koska heidän lautasensa oli tyhjentynyt ennen kun muut olivat edes aloittaneet. Silti ruokailut sujuivat leppoisassa hengessä.

Ruokailun jälkeen juotiin kahvit ja syötiin jälkiruuaksi hedelmäsalaattia. Herkkuja oli tarjolla, mutta heti ruokailun jälkeen ne eivät tehneet kauppaansa. Kakkua, torttuja, pipareita, juustoja, hedelmiä ja pähkinöitä oli tarjolla koko illan.

Pienempien lasten jännitys oli jo käsinkosketeltava. Ihan kohta tulisi pukki!
Naapureihin oli näkynyt menevän pukkeja jo paljon aikaisemmin, mikä ihme järjestys sillä pukilla oikein on!?
Ei mitään logiikkaa havaittavissa.

Ja sitten, kun lauletaan yhdessä joululauluja, kuuluu yhtäkkiä koputusta ikkunasta tai ovesta, heittipä pukki joskus lumipallonkin ikkunaan. Miten se joulupukki erehtyikään niin usein ovesta! Ja kerran pukki kaatua mätkähti eteisen lattialle. Kyllä riitti ihmeteltävää.




Pukille tarjottiin istumapaikkaa ja juteltiin hetken verran ennen lahjojen jakamista. Ja tänäkin vuonna tontut näkyvät innostuneen lahjojenteossa, vaikka äiti oli puhunut että tänä vuonna ei tulisi paljon lahjoja. 

Iloinen kikatus ja kaaos täytti talon. Lahjoja avattiin ja seurattiin muiden ilmeitä. Ihasteltiin ja naurettiin.
Jokainen sai perinteisesti yöpuvun ja hyvän kirjan luettavaksi. Myös yhteisestä paketistä löytyi joka vuosi jokin perhepeli, jota yhdessä pelattiin Joulupäivänä.

Ilta kului lahjojen ihmettelyssä, kirjoja lukiessa, pelaillessa, herkutellessa, radioita kuunnellessa.. Tiivistä yhteiseloa yöhön saakka.
Me lapset valvoimme usein möhään, äiti ja iskä menivät jo aikaisemmin nukkumaan.



***
Aamulla herättiin lempeästi Jouluaamuun, oltiin uusissa yövaatteissa pitkälle päivään ja pelattiin pelejä, luettiin kirjoja sekä naposteltiin ruokia.

Päivän edetessä päälle vaihdettiin juhlavaatteet ja ruoka katettiin taas kauniisti pöytään. Juhlittiin Joulua ja keskityttiin sen sanomaan. Ei ollut mihinkään kiire ja yhdessäolosta nautittiin.


 ***

Minulla on ollut ihanat joulut lapsuudessa, niistä poimin mielelläni omia perinteitä ja otan mallia. Mieheni kotona jouluaattoa vietetään jokseenkin eri järjestyksessä, mutta tunnelma kummankin kodissa on ollut yhtä lämmin. 



6 kommenttia:

  1. Vilken mysig julblogg du har, praktiskt med google översättning.

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo että isovanhemmat ovat tulleet syömään! sitten tuo joulurauhan julistus ja isäsi ¨hyvää joulua¨ :) Tosiaan lapsena ihmetteli, miten se pukki käyntinsä suunnittelee.. Jännää oli myös, kun oli kerran naapuriin mennyt eri takissa kuin meille.

    Kiitos tästä, ihana postaus oli :)

    VastaaPoista
  3. Maries stårlande jul: Tack och välkommen!

    Anonyymi: Onnekseni toiset isovanhemmat ovat aina asuneet lähellä, niin ovat päässeet käymään. Voi lapsiraukkoja, kun joutuvat pähkäilemään pukin omituisuuksia :D

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, tästä alko mun joulun odotus<3 Ei oo tähän mennessä ollut vielä YHTÄÄN joulufiilistä mutta täältähän sitä näköjään saa. :)
    -hentu

    VastaaPoista
  5. hentu: hyvähyvä :) Kyllä se sieltä alkaa tulla, kun pääsee fiilistelemään.

    -Johanna-: kiitos!

    VastaaPoista